Luonne:
Muuten kylmäsydäminen tamma, rakastaa perhettään. Kovin pelottavaa tamma pelkäävät lähes kaikki. Harva uskaltautuu sanomaan tälle vastaan. Kovin moni hevonen on kuollut tamman toimesta. Johtajalleen pistää kyllä hanttiin, mutta ei mielellään tämän kanssa tappelemaan rupea. Uskoo kyllä, kun sanotaan. Tämä ei kaihda tappaa. Ottaa edelleen johtajaltaan tappo määräyksiä vastaan. Veri ja murhat ovat aina osa tammaa.
"Vaarallista kauneutta"
Tamma on hyvin kaunis ja se on yksi tämä aseista. Kauneudellaan hän pystyy lumoamaan monet. Taistelu tilanteissa, jos tähän tammaan loksahdat se on varma ja verinen kohtalo.
Taistelu taidoillaan hän myös pärjää. Kaikki ovat huipussaan. Tamma on nopea ja ketterä. Aikoinaan huomattiin se ongelma, että Safiiran kaltaiset hevoset ovat huono vastus nopeammille ja ketterämmille hevosille. Jos sellainen hevonen pääsi vastarinnasta läpi, ei asialle voitu tehdä enää mitään. Niinpä näitä keinoja alettiin kehittämään paremmiksi. Nyt Safiira omaa kaiken tarvittavan paitsi järjenkäyttö olisi sallittua. Kivinen sydän on yleensä haitaksi kaikille muille. Jos tamma on kuolemassa, ei tee sitä mielellään itse vaan tuuppaa jonkun muun tilalle pelastuakseen itse tilanteesta. Jos näin tapahtuu, tamma käyttää vain ventovieraita tai oman laumansa sotureita, koska sotureita tulee aina lisää. Ei pelkää johtajaansa sillä tietää tämän tarvitsevan kuitenkin tammaa vaikka siltä ei aina tuntuisikaan.
Ulkonäkö:
Safiira on tavallaan ”friisiläinen”, mutta vain valkoisena. Säkäkorkeudeltaan tamma on melkein kaksi metriä. Arpia on joka puolella. Tamma on yrittänyt laskea niitä, mutta turhaan. Arvet ovat niin lähekkäin ja niitä on lähes liikaa.
Menneisyys:
"Kauneus on kirous!"
Niin totesi eräs Shamaani Safiiran äidille, kun tamma syntyi. Tamma oli kaunis kuin enkeli syntyessään. Kaikki ihailivat tamman kauneutta. Kuitenkin shamaani epäili sen käyvän tamman kohtaloksi. Safiiran äiti ei tahtonut uskoa tätä vaan kasvatti lastaan kuin ketä tahansa. Tämän isä oli kuitenkin eri mieltä ja yritti surmata varsaa useampaan kertaan, mutta kuitenkin tamman äiti antoi tämän kamalat teot aina anteeksi.
Vuodet vierivät ja kuukauden vaihtuivat. Safiira sai pikkuveljen. Kuitenkin tamman äiti oli jo vanha ja tämä ei jaksanut enää. Safiiran äiti kuoli muutama päivä synnytyksen jälkeen. Se oli ensimmäinen takaisku. Nyt sisarukset joutuivat elämään kauhean isänsä kanssa. Kaikki aika kaksikon isällä meni kuitenkin ruuan hakemiseen ja silloin kun tällä oli aikaa, hän vietti sen tamman pikkuveljen kanssa. Kuitenkaan rakastavaa isää tästä ei koskaan tullut. Hän hakkasi tamman pikkuveljeä, mutta tähän tämä ei uskaltanut koskea. Hän meni kysymään shamaanilta mistä tämä johtui. Vastaukseksi hän kuitenkin sai vain että "kauneus on kirous"
Ehkä se oli totta. Kauneus oli kirous, mutta se hyöty siitä oli että hänen isänsä ei koskenut häneen. Sillä tamman kauneus lumosi myös hänet. Monta vuotta kaksikko joutui kestämään isänsä väkivaltaa kunnes lopulta tämä kuoli omaan itsesääliinsä. Ori ei enää kestänyt itseään ja päätti päästää itseltään hengen. Se kaunis aurinkoinen kesäilta muuttui pian synkäksi ja itkun täytteiseksi. Safiira tuli veljensä kanssa paikallisen tamman luota joka tunsi rauhoittavat yrtit. Kaksikko oli käynyt hakemassa niitä isälleen. Kun he saapuivat kotiin, ei siellä ollut mitään muuta kuin tyhjä luola. Tamman veli hätääntyi ja rupesi huutamaan isäänsä heti. Hän ei kuitenkaan saanut vastausta. Safiira käsi veljensä odottaa luolalla ja sitten hän lähti seuraamaan isänsä voimakasta ja tuoretta tuoksua. Ne veivät aina vain lähemmäs kallion kielekettä josta pystyi hyppäämään suoraan mereen. Tamma hätääntyi itsekin sillä ei halunnut veljensä menettävän myös isäänsä. Tämä saapui kielekkeelle ja näki vain vilahduksen isästään kun tämä hyppäsi suoraan vaahtoaviin aaltoihin. Tamma juoksi reunalle ja katsoi alas. Tuosta pudotuksesta oli mahdotonta selvitä ja jos siitä selviäisi, noihin aaltoihin hukkui varmasti. Hän katsoi järkyttyneenä kalliolta alas. Sitten hän lähti takaisin kohti kotiluolaansa. Tamman järkytykseksi pikkuveli ei ollutkaan siinä mihin hän oli sen jättänyt. Kauhuissaan hän huutel pikkuveljeään tuloksetta. Päivät vaihtuivat ja tamma oli nukkumatta. Vasta nyt hän alkoi uskoa shamaanin kiroukseen. Eräs sateinen päivä oli juuri kääntymässä iltaan kun tamman nenään nousi vanhan ruhon haju. Tämä lähti kiireesti kohti hajua. Tamman järkytykseksi hajun lopputulos oli matoja kuhisevan pikkuveljen ruumis. Ruhon täytyi ainakin olla kaksi päivää vanha. Suden tai hevosten jälkiä varsassa ei ollut joten hän oli varmaankin kuollut nälkään. Vasta silloin tamma tajusi että teoria piti paikkansa. Isällä ei ollut aikaa kertoa pojalleen mikä oli syötävää ja mikä ei. Tamman pikkuveli oli viettänyt kaksi päivää ilman ruokaa ja noin pieni varsa ei siitä selviäisi. Pelkkä ajatuskin puistatti. Kaikki oli ollut hänen syytään. Veli olisi pitänyt ottaa mukaan kun hän lähti etsimään isää. Ajatus oman veljensä murhasta kalvoi pitkään tamman sisällä. Nyt varsa oli aivan yksin ja vain vasta kolmen vanha. Kaikki vuodet tamma vietti yksin etsien itselleen laumaa jossa kasvaa ja kehittyä, mutta sellaista ei vastaan tullut. Hän harjoitteli yksin ja kasvatti voimiaan. Jokainen ori joka tammaan lumoutui menetti henkensä sillä nyt tamma piti sitä kirouksena ja ei pitänyt siitä että kaikki ihailivat sitä. Lopulta tamma pääsi Violencen laumaan ja suoraan varajohtajaksi taitojensa avulla. Tamman raaka tappo tapa oli kiirinyt tamman edelle ja se oli johtajan mielestä hienoa. Tamma ei pitänyt sitä hienona että repi uhriltaan aina pään, mutta oppi lopulta elämään sen kanssa.
"Kauneus on kirous!"
Se lause soi edelleen tamman päässä, mutta miten kirous liittyi mitenkään tamman vastoinkäymisiin. Sitä hän ei koskaan saanut tietää!
Kehitys:
~8.8.2018 Varsan synnyttyä leppynyt ja maltillisempi. Osaa ratkaista ongelmatilanteet nykyään muutenkin kuin väkivallan kautta.
Ääni:
Teema: