Magical nature

Kyky:

Varjomanipulaatio. Kayo pystyy imemään itseensä varjoja ympäristöstään ja muuntamaan ne eräänlaiseksi aseeksi tai puolustuskeinoksi. Varjoja pystytään ohjaamaan kohti kohdetta ja osuessaan kohteeseen ne aiheuttavat polttavaa kipua. Varjojen vahvuudesta riippuen kipu voi tuntua vain samalta kuin nokkosen pistos tai yhtä pahalta kuin palovammat. Kyky kuitenkin vaikuttaa myös varsaan itseensä, ja on paljolti sidoksissa tunteisiin, etenkin negatiivisiin tunteisiin. Kyky on yöllä vahvempi, koska pimeää on enemmän ja varjot ovat selkeämmät. Kyvyn ulottuvuus on vain joitain metrejä. Varjoja itseensä kerättyään, ne muuttuvat pikimustaksi, selkeästi ympäristöstä erottuvaksi aineeksi. Maata ja eri pintoja pitkin liikkuessa se kiertyvät uhrin ja Kayon ympärille, aiheuttaen polttavan/syövyttävän kivun tunteen. Kosketuksessa musta aine tuntuu öljymäiseltä tai tahmaiselta. Kyky ei pysty sytyttämään mitään palamaan, vaikka saattaakin jättää jälkiä esimerkiksi puiden runkoihin tai ruohikkoon. Myöskään uhriin ei jää ulkoisia merkkejä, vaikka kirvely voikin jatkua jonkin aikaa kyvyn poistuttua. Varjojen energia on rajallinen, eikä yksittäisen varjon käyttäminen kestä kovin kauaa. Uhrin onneksi aine on melko helppo ravistella pois iholta.

 

Luonne: 

Kayo on juuri sellainen miksi pientä varsaa voisi luulla. Viaton ja leikkisä, sekä utelias ja energinen. Kayo ei ymmärrä maailmasta vielä paljoa, ja onkin aina kyselemässä asioista. Varsa on myös ajattelultaan melko naiivi ja viaton, eikä oikein käsitä tai näe Violencen lauman väkivaltaa. Pienenä Kayo oli vähän pelokas, mutta kasvoi siitä nopeasti ulos. Nykyään Kayo onkin varsaksi rohkea, eikä pelkää lähteä sinne minne juuri kiellettiin menemästä. Kayo ei myöskään pelkää liikkua yksin, vaikka isän ja tädin seurassa liikkuminen onkin mukavaa koska siinä oppii yleensä uutta.
Kayolta ei virta lopu heti ja pikkuori jaksaisi kirmata reviirin vaikka kaksi kertaa ympäri. Ainakin omasta mielestään. Kun virta sitten loppuu, alkaa kitinä ja kiukuttelu. Varsa osaa valittaa ja valita sanansa melko loukkaavaksikin, jos sille päälle sattuu. Varsa osaa olla myös härkäpäinen, eikä yleensä vaihda kiukkuvaihdetta, ellei saa tahtoaan läpi, tai kiukuttelun kohde suuttuu kunnolla. Kayoa ei ole siunattu pitkäpinnaisella lähipiirillä, joten varsa on tottunut huutamiseen tai jopa selkäsaunaan. Rohkealle varsalle se on enemmänkin eduksi, sillä Kayo ei vähän isompana säikähdä kaikkea. Varsan jääräpäisyys näkyy myös siinä, että vaikka Kayo olisi saanut korvilleen edellisellä kerralla, kehtaa varsa silti alkaa napisemaan samasta asiasta. Ei Kayoa pelota! Jonkun mielestä Kayon kasvuympäristö ei välttämättä olisi se parhain, mutta varsalle se elämä on normi.
Kayo on kyselevässä iässä, joten kaikkea pitää ihmetellä ääneen ja joka asiaa kommentoida. Ja sekös välillä pistää kanssamatkaajien pinnat kireälle. Kayo koettelee tahallaankin muiden hermoja. Kayo on myös jokseenkin ylimielinen ja välillä nuorikko käyttäytyy kuin omistaisi koko maailman. Pienten kepposten keksiminen ei myöskään ole ennenkuulumatonta Kayolta. Kayo viihtyy ihan yhtä hyvin seurassa ja yksin. Jos muut ovat typeriä, oma seura on silloin parempi. Ja seurassa on yleensä silloin jotain vikaa, kun asiat eivät mene Kayon pään mukaan. Muiden tunteiden ymmärtäminen ei oikein luonnistu Kayolta. Varsinkin toisten suru saa Kayon vaivaantumaan tai suuttumaan. Kayo on itse vähän herkkä suuttumaan, mutta ei onneksi ole hirveän pitkävihainen.
Kayon perhe ei tule hurjan hyvin toimeen, joten Kayo on tottunut olemaan kerrallaan vain yhden vanhempansa luona. Enemmän aikaansa varsa viettää emonsa luona, isän ja tädin ollessa töissä. Kuitenkin kun vapaa-aikaa jää, Kayo haluaa heti joko tädin tai isän luokse. Aitne opettaa varsalle mielellään yrteistä ja näyttää kaikkia siistejä parantajan hommia. Isänsä kanssa Kayo kulkee taas enemmän metsässä ja harjoittelee taistelua, selviytymistä ja muuta jännää. Täti ja isä ovat Kayolle enemmän opettajan roolissa ja äiti enemmän se koti ja turva. Kayo rakastaa molempia vanhempiaan, vaikka valitettavasti vanhemmista molemmat kohtelevat varsaa suuttuessaan välillä kaltoin.

Ulkonäkö

Kayo muistuttaa ulkonäöllisesti paljon isäänsä. Pikkuisen orin turkki on pikimusta, lukuun ottamatta muutamaa merkkiä. Oikeassa takajalassa on pieni valkea sukka ja varsan kasvojen poikki kulkee varsin erikoisen muotoinen ohut piirto. Otsasta alkava valkoinen kuvio muistuttaa muodoltaan kysymysmerkkiä ja päättyy turpaan pienenä vaaleanpunaisena laikkuna. Merkistä on kuva tiedoissa. Kayon lyhyet häntä ja harja ovat vähän kikkarat mutta ei ole varmaa pysyvätkö suortuvat sellaisina. Vanhemmiten ne voivatkin suoristua. Toistaiseksi Kayolla on pikkuvarsalle tyypillinen töpöhäntä ja lyhyt irokeesi, joista karvan kihararakenne saa melko höpsön ja söpön näköiset. Kayosta näkee että tuossa on kylmäverisiä rotuja. Jo pikkuvarsana Kayolla on melko tuuheat ja paksut vuohiskarvat, ja talveksi turkki muuttuu normaalia pidemmäksi. Varsinkin talvella karvan ollessa pidempää, menee se kastuessa kiharaksi. Näin käy kuitenkin myös lyhyemmälle kesäturkille. Kayon silmät ovat saman väriset kuin isällä, eli vaalean siniset.

Kayolla on tavallinen pikkuvarsan ruumis. Laiha ja hontelo keho, ja suhteettoman pitkät jalat tekevät liikkumisesta joskus kömpelöä. Varsinkin veden juominen ja ruuan syöminen on lyhyellä kaulalla melko hauskan näköistä ja vaikeaa. Kayo ei ole kamalan nopea, mutta kääntyy napakasti suunnasta toiseen kovassakin vauhdissa. Kaksosvarsana Kayo on normaalia rotuistaan varsaa pienikokoisempi ja sirompi, mutta tulee vanhempana saamaan nopean kasvupyrähdyksen. Tavallisesta varsasta poiketen Kayo on ehkä normaalia kestävämpi ja voimakkaampi, sillä tuo on jo pienestä pitäen kulkenut isänsä kanssa metsässä ja harjoitellut taistelua niin leikin, kuin vähän totisemmankin harjoittelun merkeissä. Koska Kayoa on opetettu pienestä pitäen, saattaa varsan leikit mennä välillä rajuiksi muiden varsojen kanssa, eikä Kayo aina tajua satuttavansa muita. Varsan kehoon on ehtinyt tulla jo muutama pieni arpi, joko varsan omien toilailujen takia, tai vanhempien tekemänä.

Pään merkki

Arvet

​

Menneisyys 

Kayo ei ollut niin kutsutusti toivottu varsa. Hänen emonsa, Carmilla, toimi soturina Violencen laumassa. Mutta tammalla oli todella huono maine laumassa. Carmilla tunnettiin ilkeänä ja kierona tammana, joka vietteli mielellään niin varattuja kuin vapaitakin oreja. Tamma seurusteli usean orin kanssa ja petti kumppaneitaan usein.
Kayon isä, Violencen johtaja Deimos ei ikinä ollut pidemmässä suhteessa Carmillan kanssa. Kaksikko vietti vain muutaman yön yhdessä. Carmilla olisi mielellään jatkanut suhdetta arvovaltaisen laumanjäsenen kanssa, mutta Deimos ei todella ollut kiinnostunut Carmillasta. Jonkin aikaa Carmilla yritti pörrätä johtajansa ympärillä, mutta kun Deimos aina torjui tamman, petettynä Carmilla luovutti. Deimokselle oikeastaan vihastuneena Carmilla jatkoi elämäänsä oriin enää vilkaisematta. Tietämättään Carmilla oli kantavana. Odotusaika oli hänen onnekseen ja epäonnekseen melko oireeton, eikä varsamahakaan alkanut näkyä kuin vasta myöhäisessä vaiheessa. Kantoajan ollessa suurinpiirtein puolessa välissä, Carmilla tajusi asian viimein itsekin. Mutta hänellä ei ollut hajuakaan kuka varsan isä oli. Carmilla valitsi mielestään parhaan ehdokkaan ja marssi Deimoksen luo kertomaan asiasta. Ori nauroi päin naamaa ja viittasi tamman huonolla maineella siihen että kuka tahansa saattoi olla äpärän isukki. Johtajan uhatessa rangaistuksella, Carmillan oli lopulta pakko lopettaa väitteensä ja jättää johtaja rauhaan. Noihin aikoihin johtajalla oli kumppani, Diana, mikä osaltaan hankaloitti Carmillan aikeita. Deimos ei varmasti ottaisi Carmillaa kuuleviin korviinsa, kun uusi kulta oli jo kainalossa. Siispä Carmilla yritti hankkiutua varsasta eroon. Jos hän ei hyötyisi pennusta, ei Carmilla todella varsaa edes haluaisi. Carmilla pyysi apua lauman parantajalta Aitnelta, ei myöskään suhtautunut myötämielisesti Carmillaan. Carmilla ei tajunnut miksi asia kiinnosti niin paljon vanhaa tammaa, mutta tuolloin ei vielä tiedetty Aitnen olevan Deimoksen täti. Mutta varsa ei kuollut. Carmilla kokeili montaa konstia myös hermeiltä, myrkkyjä, väkivaltaa, rukouksia, mutta raskaus ei keskeytynyt. Carmilla valmistautui jo henkisesti siihen, että joutuisi synnyttämään varsansa, eikä hän ollut varma kykenisikö enää syntymän jälkeen tappamaan varsaa. Olihan Carmillakin kuullut paljon siitä kuuluisasta äidinvaistosta. Kului aikaa ja uuden syksyn alkaessa muuttua talveksi, Deimoksen uusi puoliso kuoli yllättäin hämärästi. Carmilla otti tilaisuuden hyödykseen, ja alkoi taas vakuutella Deimosta varsasta. Deimos ei ollut mielissään tamman toiminnasta, ja näki että Carmilla halusi vain hyötyä johtajan asemasta, tamma kun yritti mielistellä oria jatkuvasti. Mutta hän antoi ehdon. Jos varsa voitaisiin jotenkin todistaa Deimoksen varsaksi, saisi varsa ja Carmilla elää. Jos ei, Deimos tappaisi heidät molemmat mokomasta kieroilusta. Tätinsä kanssa sopimastaan suunnitelmasta ei tietenkään kerrottu Carmillalle, ettei tamma ehtisi keksiä mitään vippaskonsteja sabotoidakseen mahdollista rangaistusta.

Varsan syntymän aika tuli. Aitne tuli paikalle sekä valvomaan toimitusta että auttamaan. Varsonta ei ollut helppo, ja vielä sen lisäksi syntynyt varsa oli kuollut. Koska ehdot olivat selvät, Aitne teki ratkaisunsa samalla hetkellä ja syötti vastavarsoneelle Carmillalle myrkkyä kipulääkkeenä. Koska Carmilla ei tiennyt Deimoksen ja Aitnen suunnitelmasta, tamma söi myrkyn parantajaansa luottavaisena. Mutta kun myrkky alkoi vaikuttaa, ja Carmilla alkoi menettää tajuntansa, syntyi toinen varsa. Varsa joka oli täysin kunnossa ja kaiken lisäksi näytti mustine turkkeineen ja sinisine silmineen aivan Deimokselta. Lisäksi kaksoset olivat vahva todiste, sillä Deimoksen suvussa oli paljon kaksosvarsoja. Valitettavasti Carmilla kuitenkin tuli tapettua vahingossa. Aitne ei tästä virheestään kuitenkaan pelästynyt. Aitne käski sotilaita huolehtimaan varsasta ja meni seuraavana päivänä ilmoittamaan Deimokselle. Ilmoitukseen mennessä Carmilla oli kuitenkin tullut tajuihinsa ja jollain ihmeen tavalla selvinnyt myrkytyksestä. Tamma oli kokeillut niin monia myrkkyjä päästäkseen varsasta eroon, että ehkä Carmilla oli kehittänyt jonkin toleranssin. Aitne pelotteli osalliset laumalaiset hiljaiseksi Carmillan murhayrityksestä ja valehteli Deimokselle tamman olleen vain tajuton. Deimos hyväksyi Kayoksi nimetyn varsan pojakseen, mutta emon kanssa hän ei edelleenkään tullut juttuun. Kayon vanhemmat asuivat erillään, ja Kayo vietti enemmän aikaa äitinsä kanssa. Kaiken mahdollisen ajan nuori ori kuitenkin halusi viettää isänsä tai isotätinsä seurassa.

Muuta 

Kayo on Deimoksen varsoista kolmas. Oikeasti Kayolla voisi olla oma kaksosisoveli ja sekä useita vuosia aikaisemmin syntynyt isosisko Lucy, mutta molemmat sisatukset ovat kuolleet. Kayon kuolleena syntynyttä veljeä ei nimetty.

​