Magical nature

Luonne:

Faijeri on hieman syrjäytynyt, eikä viihdy muiden varsojen seurassa, varsinkaan sellaisten, joilla on emo ja/tai isä. Onhan hänellä itselläänkin isä, mutta se ei tunnu siltä, sillä hänen isänsä on niin vanha. Monet varsoista luulevatkin, että Faijerin isä on hänen vaarinsa. Välillä Faijeri toivoo että asia olisi niin. Faijer kuitenkin viihtyy aikuisten seurassa rajakieroksilla kun niihin harvoin pääsee. Muuten häneltä ei välttämättä kuule koko päivänä yhtään sanaa. Kelle edes puhuisi jos on yksin?Toinen mainittava luonteen piirre on vihaisuus. Varsan suuttuessa hän ei todellakaan ole hiljaa vaan antaa palaa ja sanoo ties mitä solvauksia, eikä mieti kuka on kyseessä. Se voi johtaa varsan ongelmiin. Erikoiseksi tämän tekee myös se, että kun varsa rauhoittuu, hän ei puhu asiasta enää mitään, vaikka häntä uhattaisiin. Hän ei pelkää kuolemaa, sillä on jo selvinnyt siittä kerran, ja tietää, että se ei tunnu pahalta, vaan jopa houkuttavalta vaihtoehdolta, kun on kuoleman portilla. Ja koska varsa ei puhu mitään rauhoitettuaan, monet jättävät jo heti alussa varsan rauhaan. Mutta se, että varsa on hiljaa, ei tarkoita sitä, että hän ei katuisi sanojaan. Välillä hän katuu, välillä ei, riippuu, onko hän oikeasti tarkoittanut mitä on sanonut. Ja kun varsa jätetään yksin, hän odottaa hetken, ennen kuin muuttaa lujasta ilmeestä surulliseksi, jos siis katuu sanojaan.

 

Ulkonäkö:

Varsa on täysin musta jolta löytyy lihaksia kiiltävän turkin alta. Turkki on kuin silkkiä ja kiiltääkin sen lailla. Häntä on pienillä väljeillä laineilla ja yletyy sinne mistä jalka alkaa ja lautanen loppuu. Harja on jo kasvanut puoleen mittaansa ja ylttää nyt kaulan puoleen väliin. Silmät ovat kultaisen väriset ja värittyy niin, että musta iiris näyttäisi sädehtivän kultaa ja ne ovat täynnä elämänhalua. Kaviot ovat lujat, ja nekin ovat täysin mustat.

 

Menneisyys:
Varsa syntyi yksin emonsa kanssa pimeässä luolassa. Varsa oli heiveröinen, ja sen selvitymisestä oltiin epävarmoja. Varsaa pidettiin silmällä, sillä se haluttiin pitää kaikesta huolimatta elossa, olihan se entisen silloinkin jo vanhanpuoleisen varajohtajan poika. Faijer ei kerran enää jaksanut ikuista seuraamista ja karkasi. Se juoksi niin pitkälle kuin heikoilla jaloillaan pääsi. Kun varajohtaja kuuli tästä, hän tappoi hevoset, jotka olivat silloin olleet vastuussa varsasta. Myöhemmin varsa löydettiin puolikuolleena rotkon pohjalta. Ensin luultiin, ettei ollut mitään mahdollisuutta, että varsa selväiäisi, kun lähtötilannekkin oli ollut niin paha. Varsa oli kuitenkin luja tahtoinen ja taistelija. Kaikista haavoista ja lommoista huolimatta varsa taisteli henkiin jäämisen puolesta. Se kunnostautui yöllä, kun muu lauma oli nukkumassa. Varsa vahvistui ja jäi henkiin. Osa hevosista piti tätä ihmeen, yksi niistä oli varsan äiti.
Varsa oli kasvanut vahvaksi, ja oli jopa vahvempi kuin suurin osa muista orivarsoista. Eräs päivä kuitenkin sai varsan taas syrjäytymään muista hevosista. Hänen emonsa oli lähtenyt tarkistamaan rajoja, mutta ei koskaan tullut takaisin. Ruumista ei kosaan löydetty, eikä kukaan tiedä mitä varsan emolle oli käynyt...
Isä ei ole enää varajohtajana, ja on nyt viettämässä eläkepäiviä.

Muuta:
Faijer rakastaa juoksemista, ja sehän onkin yksi harvoista asioista joista varsa suostuu puhumaan ainakin aluksi. Hän pitää apilan kukista.
Rakastaa sadetta ja sade myrskyjä ja sateessa juoksemisessa
Hän ei pidä varsoista joilla on vanhemmat eikä varsojan vanhemmista. Hän ei myöskään pidä kaarnasta, jota on vähän pakko syödä talvisin eikä ukkosesta.

 

Kehitys:
~29.7.2018 Läheinen ystävä Ancelika on saanut Faijerin itsetuhoiset ajatukset rauhoittumaan, ja on nykyään valmis taistelemaan sen eteen, mitä haluaa.