Kyky:
Kosketusparantaminen. Adja pystyy parantamaan erilaisia vammoja koskettamalla autettavaa. Suoraan vammaan tai haavaan tuon ei tarvitse koskea, jotta kyky toimisi. Nykyään Adja osaa hallita kykyään paremmin, tuo voi säädellä kuinka paljon vammaa hoitaa, tai voi keskeyttää parantamisen jos siltä tuntuu. Tamma voi hoitaa vamman osittain, tai vain helpottaa jonkun kipuja, ilman että vamma paranee. Parantaminen on autettavalle varsin miellyttävä kokemus, kun kivut helpottuvat ja Adjan kyky antaa huumaavan hyvänolon tunteen. Tamma pystyy säätelemään tätäkin nykyään, onneksi. Adjalle kyvyn käyttäminen on kamalaa. Kyky vie tamman voimia ja terveyttä, ja Adja tuntee parannettavan kivut itse. Mitä vakavampi vamma, sitä vaikeampi ja kivuliaampi se on parantaa. Adjan vointi voi olla huono pitkään parantamisen jälkeen, ja tamma kärsii usein haamukipuja ja huimausta vanhoistakin parannuksista. Myrkkyjä ja kulkutauteja tuo ei ole juurikaan parantanut, eikä tiedä mitä niiden hoitamisesta seuraisi. Adja ei pysty hoitamaan itseään, tai antamaan itselleen hyvän olon tunnetta.
Luonne:
Adja on herkkä, hieman ujo tamma. Tuo on äärimmäisen hyvätahtoinen, mikä ei oikein palvele tammaa tuon kyvyn kanssa. Adjan itsetunto on heikko, ja tuolle on vaikea ilmaista mielipidettään tai sanoa vastaan. Adjan saa siis helposti painostettua tekemään asioita, joita tuo ei halua tehdä. Tamman herkkää luonnetta on käytetty paljon hyväksi eritoten parantamisessa, mikä on pilannut tamman terveyden. Toisaalta Adja on osasyyllinen itsekin, koska tuo monesti haluaa auttaa ja olla hyödyksi. Tamma ei halua olla vaivaksi ja tuosta tuntuu että tuolle ollaan ystävällisiä vain säälistä, tai että kohta joku pyytää apua. Kieltäytyminen saa Adjan tuntemaan voimakasta syyllisyyttä, vaikka tuon vointi ei parantamista kestäisikään tai vaikka tuo ei kyseistä henkilöä haluaisikaan auttaa. Adja on rauhallinen ja vähän surumielinen näky. Sentään tamman kyky on antanut tuolle vaikuttavan kivunsietokyvyn.
Ulkonäkö:
Adja on siro, joutsenkaulainen overo. Laikkukuviota tammalla on melko harvassa, pääosin kasvoissa, ja kaulalla. Laikut ovat väriltään tummansuklaan ruskeat. Kuviot ovat melko symmetriset kehon molemmin puolin. Muutoin tamman ohut karva on puhtaan valkea. Adjan iho on vaalean punainen, eli esimerkiksi tuon turpa, silmänympärykset ovat vaaleanpunaiset. Tamman kaviot ovat myös vaaleat. Silmät ovat ruskeat, mutta taittuvat sävyltään vähän oranssiin. Adjan jouhet, ne harvat mitä tammalla on, ovat valkoiset. Tuo on menneisyydestä johtuen tamma on menettänyt harjansa täysin ja häntäjouhetkin ovat ohuet, ja lyhyenä tupsuna hännänpäässä. Harjan kohdalla Adjan iho näkyy, eli sekin on vaaleanpunainen juova. Jouhet eivät ole kasvaneet takaisin, vaikka Adja olisikin välissä paremmassa kunnossa. Tamman kyky näkyy tuon kehosta. Adja on lihakseton ja laiha, eikä tunnu saavan painoa vaikka kuinka söisi. Adja pitää itseään rumana. Kyky on myös vienyt tuon fyysisen terveyden, joten Adja on usein pahoinvoiva, heikko ja sairastuu herkästi. Rodultaan Adja on akhaltekin ja paintin risteytys, mutta tamma muistuttaa rakenteeltaan enemmän hoikkaa ja korkeaa akhaltekia. Adjan säkäkorkeus on 175cm.
​
Menneisyys:
Adja syntyi vaeltavalle paint-tammalle, nimeltä Nika. Nika ei hurjasti halunnut puhua Adjan isästä, mutta Adja tuli siihen uskoon, ettei kaksikko ollut tuntenut tai olleet rakastavaisia. Asian kipeyden vuoksi Adja ei kysellyt ikinä emoltaan enempää, eikä oikeastaan halunnut edes tietää isästään. Nika kuitenkin rakasti Adjaa, ja oli tuolle lämmin ja läheinen emo. Adja tuli monella tapaa enemmän emoonsa, joka oli myös overo ja herkkäluontoinen. Nika ei myöskään ollut kummoinen selviytyjä, joten tuo joutui tekemään päätöksen palaamisesta hermien Solaan. Tamma oli pysynyt sieltä poissa Adjan syntyperään liittyvän häpeän takia, mutta päätti päästä pelostaan yli varsansa tähden. Nikan onneksi Solassa tuohon suhtauduttiin hyvin, ja kaksikko sai jäädä. Adja sai hyvän ja turvallisen lapsuuden, tuolla oli kavereita muista varsoista ja turvallisia aikuisia ympärillään. Kykynsä Adja huomasi jo pienenä, ja tieto levisi Solassa varsin monen korvaan. Nika oli ylpeä tyttönsä kyvystä ja kannusti tuota auttamaan muita, vaikka se olikin Adjalle tuskallista. 20- vuotiaana Adja alkoi seurustella Matthew nimisen orin kanssa. Nika oli aluksi huolissaan tyttärestään, mutta lämpeni nopeasti sysirautiaalle orille. Matthew oli hellä ja kiltti, eikä ikinä tekisi Adjalle mitään pahaa. Matthew kuitenkin oli Nikaa vastaan siinä, että Adjan pitäisi auttaa kaikkia. Adjan terveys ei kestäisi, ja Matthewn mielestä moni käytti Adjan kykyä hyväkseen välittämättä vähääkään kuinka paljon haittaa siitä tuli Adjalle. Nika ja Matthew törmäsivät käsityksissään vähän väliä, mutta ei heidän välinsä menneet poikki. Sitä paitsi, Nika oli sairastunut itsekin. Adjan lähestyessä 23 vuoden ikää, emon kunto alkoi mennä vain huonommaksi. Nikan kaulaan ja kylkiin alkoi muodostua patteja, joista isoimmat olivat jopa kavion kokoisia. Adja vietti paljon aikaa emonsa kanssa, mutta ei osannut käyttää kykyään tarpeeksi hyvin auttaakseen emoaan. Nika kuihtui nopeasti, ja loppua kohden Adja ei pystynyt edes helpottamaan emonsa oloa, koska tuon kivut olivat liian kamalat Adjan kestettäväksi. Eikä Nika halunnut tyttärensä apua, koska pelkäsi tuon puolesta muustakin syystä. Adja oli nimittäin noihin aikoihin kantavana. Lopulta Nika kuoli syöpään. Onneksi Adjalla oli ymmärtäväinen Matthew tukenaan. Suru ja emon hoitaminen kuitenkin vaati veronsa, ja Adja sai keskenmenon hyvin pian emon kuoleman jälkeen. Pariskunta yritti jatkaa elämäänsä eteenpäin. Adja kuitenkin koki syyllisyyttä siitä ettei osannut hoitaa emoaan, ja auttoi vielä enemmän hermejä. Vähän Matthewlta salassa, koska ori ei pitänyt siitä että Adja vaaransi terveyttään. Ja kumpa Adja olisi kuunnellut. He yrittivät saada varsaa vielä pariin otteeseen, mutta raskaus meni aina kesken. Matthew oli valmis hautaamaan perhesuunnitelmat jo pelkästään siksi, kuinka rankkoja raskaudet ja keskenmenot olivat Adjan keholle ja mielelle. Matthew toivoi, että jostain lyötyisi orpovarsa, jonka he voisivat adoptoida. Mutta varsaa ei tullut, ja Adja oli surun murtama, ja yhä huonokuntoisempi. Tamma kaljuuntui, ja laihtui ja vietti suuren osan ajasta vain nukkuen tai kivuissaan. Matthew kielsi ketään pyytämästä Adjan apua, koska pelkäsi tamman puolesta. Matthewlla oli kuitenkin eräs salaisuus. Adjan kyky vaikutti oriin no, hyvällä ja huonolla tavalla. Adjan oman surun takia tuo ei oikein hallinnut kykyään, ja tamman huomaamatta kyky kohdistui Matthewn melkein aina kun ori oli tamman vierellä. Koska Matthew oli terve, ainoa vaikutus oli hyvin voimakas hyvänolon tunne. Mutta olo sen jälkeen oli hirveä. Melkein kuin vieroitusoireisella. Matthew oli kuitenkin vahva, eikä halunnut huolestuttaa Adjaa. Onneksi Adja nukkui nykyään lähes kokoajan. Matthewn ei tarvinnut kertoa, ja tamman kyky toimi usein tamman nukkuessakin. Niin kamalalta kuin se tuntuikin, Matthew helpotti omaa oloaan Adjan nukkuessa. Tuon ei tarvinnut kuin koskea tammaan, ja Adjan kyky aktivoitui. Kyky siirsi Adjan elinvoimaa oriin, mikä pitkitti Adjan sairastumista. Matthew alkoi ymmärtää tilanteen alkavan riistäytyä käsistä. Adja voi huonommin, ja Matthew oli toivottoman riippuvainen ja tuon olo kävi sietämättömäksi yhä lyhyemmissä ajoissa. Lopulta Matthewn oli pakko tunnustaa, koska tuo pelkäsi liikaa Adjan puolesta. Sysirautias ori ehdotti, että hän lähtisi joksikin aikaa pois solasta, jotta saisi itsensä kuntoon. Adja oli loukkaantunut kuullessaan orin toimista tamman tietämättä ja ymmärsi väärin Matthew ehdotuksen. Adjan mielestä Matthew jätti hänet tuon kyvyn ja hedelmättömyyden takia. Tamma uskoi orin valehtelevan, kun Matthew yritti vakuuttaa että palaisi, ja hän yhä rakasti Adjaa, eikä perheettömyys merkinnyt tuolle mitään. Tilanne ei mennyt ollenkaan hyvin, mutta Matthew lähti. Adjan maailma oli romahtanut, tuo ei tiennyt minne ori oli mennyt tai tulisiko tuo ikinä takaisin. Meni vain muutama päivä, ja Solan vartijana tunnettu Thor toi Adjalle kamalan tiedon. Matthewn ruumis oli löytynyt erään kallion juurelta. Ori oli pudonnut, tai hypännyt. Adja uskoi jälkimmäiseen. Kaikki Solassa eivät olleet niin ymmärtäväisiä tilanteeseen, joten Adjan piti lähteä. Matthewn kuolemasta on kulunut muutamia vuosia, ja Adja pystyy nykyään vierailemaan Solassa, vaikka se onkin koti huonoille muistoille ja surulle.
​
Muuta:
Adjan isä on Tichon Kent, mutta Adja ei tiedä siitä.
​
​